ICE CAGE 8

ICE Cage järjestettiin lauantaina 19.9. Turun Gatorade Areenalla. Illan aikana nähtiin yhteensä 15 ottelua: kolme ammattilaispotkunyrkkeilyottelua, kaksi nyrkkeilyottelua, yksi amatöörivapaaottelu sekä loput ammattilaisvapaaotteluita. Lisäksi illan ohjelmassa oli kaksi ICE Cage -mestaruusottelua.

Yleinen katsaus tapahtuman toteutukseen

Kokonaisuutena ICE Cagen tapahtumatuotanto on mielestäni edelleen mennyt parempaan suuntaan, ja tapahtuman mittakaava sekä toteutus ovat jo omaa luokkaansa Suomessa. Kehityskohteita on kuitenkin edelleen useita.

Suurin heikkous on mielestäni edelleen niin sanotuissa presseissä. Niissä ei tunnu olevan riittävästi selkeää rakennetta tai suunnitelmallisuutta. Välillä vaikutelma on, että kysymyksiä esitetään enemmän spontaanisti kuin ennalta suunnitellun kokonaisuuden pohjalta. Tämä ei anna tapahtumasta kovin ammattimaista kuvaa.

Presseissä on usein myös melkoinen hulabaloo. Ottelijat huutelevat toisilleen, ja äänekkäimmät persoonat ottavat helposti tilanteen haltuun. Tämän seurauksena osa ottelijoista jää lähes kokonaan ilman puheenvuoroa. Jos pressit halutaan nähdä osana tapahtuman markkinointia ja ammattimaista tuotantoa, niiden rakennetta olisi mielestäni syytä kehittää huomattavasti.

Myös ennen otteluiden alkua kehän laidalla näytti olevan vielä melko paljon viime hetken säätämistä sen suhteen, missä esimerkiksi tuomarit ja kameramiehet sijoittuvat. Yksi kameramiehistä jäi ainakin omasta näkökulmastani häkin eteen niin, että se häiritsi näkyvyyttä otteluun.

Toivottavasti jatkossa myös tuomareiden, pistelaskijoiden, korttien kerääjien ja muiden tapahtuman taustalla työskentelevien ihmisten merkitykseen kiinnitetään enemmän huomiota. Heillä on erittäin tärkeä rooli siinä, että näin suuri tapahtuma pystytään viemään läpi turvallisesti ja ammattimaisesti.

Otteluparit

Tällä kertaa otteluparit eivät kokonaisuutena olleet mielestäni ICE Cagen parhaimmistoa. Illassa oli muutamia otteluita, jotka vaikuttivat jo ennakkoon melko epätasaisilta. Joissakin tapauksissa tasoero oli mielestäni niin suuri, että otteluparin muodostamista olisi voinut harkita vielä kerran.

Myös pienien mma hanskojen käyttäminen pystyotteluissa herättää kysymyksiä. Kun lyöntejä otetaan vastaan pienillä hanskoilla, loukkaantumisriski voi kasvaa, eikä esimerkiksi silmäosumien kaltaisia tilanteita pystytä aina estämään tuomarin toiminnalla.

Ottelukortin rakentamisessa näkyi myös mielestäni se, että tiettyjen ottelijoiden ympärille rakennetaan vahvasti tarinaa ja näkyvyyttä. Se on toki osa tapahtumabisnestä, mutta samalla Suomessa olisi paljon muitakin erittäin hyviä ottelijoita, jotka ansaitsisivat mahdollisuuden päästä esille.

Järjestäjät ja puolueettomuus

Yksi asia, joka itseäni häiritsee, on järjestäjän mahdollinen näkyvä puolueellisuus otteluiden aikana.

Tässä tapahtumassa Hynninen ja hänen lähipiirinsä vaikuttivat kannustavan avoimesti toista ottelijaa ja antavan tälle ohjeita ottelun aikana. Vaikka kyse olisi kuinka hyväntahtoisesta kannustamisesta, järjestäjän asemassa olevan henkilön kannattaa mielestäni välttää tällaista toimintaa. Se voi antaa yleisölle vaikutelman siitä, että kaikkia ottelijoita ei kohdella täysin samalla tavalla.

Samalla herää kysymys myös otteluiden asemasta kortilla. Esimerkiksi Magamed Gadievin ja Daniel Forbergin välinen ottelu oli mielestäni yksi illan kiinnostavimmista ja tasokkaimmista kohtaamisista. Siksi ihmettelin, miksi kyseessä ei ollut mestaruusottelu.

Olli Santalahti

Olli Santalahti on ollut pitkään näkyvä ja merkittävä hahmo suomalaisessa vapaaottelussa, eikä hänen saavutuksiaan voi pyyhkiä pois. Silti tämän ottelun jälkeen herää kysymys siitä, kuinka pitkälle uraa kannattaa enää jatkaa.

Riku Urholin, jolla oli huomattavasti vähemmän kokemusta, pystyi ottelussa osoittamaan selvän tasonsa ja voittamaan Santalahden vakuuttavasti. Urholinilta ei tietenkään pidä ottaa mitään pois – päinvastoin, hän ansaitsee siitä täyden tunnustuksen.

Santalahden kohdalla tilanne on kuitenkin mielestäni sellainen, että puheiden ja todellisuuden pitäisi vastata toisiaan. Jos tavoitteena on edelleen maailman huippu tai UFC, tämän ottelun perusteella sitä on erittäin vaikea nähdä realistisena tavoitteena.

Aleksi Nurminen

Aleksi Nurminen on ennen kaikkea showmies ja persoonallinen hahmo, ja juuri sen vuoksi hänellä on varmasti oma paikkansa tämän kaltaisessa tapahtumassa. Ottelullisesti hänen suorituksensa eivät kuitenkaan ole mielestäni samalla tasolla kuin hänen näkyvyytensä.

Nurminen on puhuttanut suomalaisessa kamppailupiirissä jo pitkään, eikä hänen ottelutyylinsä ole aina ollut erityisen näyttävää. Hänen pitkä tappioputkensa päättyi tässä tapahtumassa voittoon kehonrakentajaa vastaan, mutta vastustajan taso huomioiden tästä ei mielestäni kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä.

Nurminen on myös persoonana ristiriitainen, ja juuri siksi hän herättää paljon keskustelua. Hän kertoo avoimesti omasta uskostaan, mutta hänen julkinen esiintymisensä ja puheensa ovat ajoittain herättäneet kysymyksiä siitä, millaista esimerkkiä hän haluaa antaa.

Lopulta jokainen vastaa itse omasta toiminnastaan. Omasta näkökulmastani Nurmisen kohdalla voisi kuitenkin olla jo aika siirtyä pois aktiivisesta ottelijan roolista ja keskittyä esimerkiksi show-puoleen, jossa hänen persoonansa varmasti toimisi edelleen.

Pystyottelut

Illan kaksi ensimmäistä pysty ottelua olivat omasta mielestäni koko tapahtuman heikointa antia.

Kahdelle taitavalle pystyottelijalle tuotiin vastustajat, jotka näyttivät olevan selvästi heidän tasoaan jäljessä. Otteluista muodostui nopeasti yksipuolisia, ja toinen osapuoli joutui ottamaan paljon osumaa.

Tässä kohtaa herää kysymys siitä, kuinka hyvin tapahtuman matchmakingissa tunnetaan pystyottelulajien ottelijoiden todellinen taso. Pelkkä ottelijoiden ennakkotilastojen tai nimen perusteella rakentaminen ei välttämättä riitä, vaan myös ottelutyylit ja todellinen kilpailullinen taso pitäisi huomioida tarkemmin.

Siksi olikin hieman ironista, että illan yksi parhaista ja teknisesti kiinnostavimmista otteluista oli mielestäni juuri Magamed Gadievin ja Daniel Forbergin kohtaaminen. Siinä nähtiin kaksi ottelijaa, jotka pystyivät tarjoamaan tasokasta ja kilpailullisesti kiinnostavaa kamppailua.

Lopuksi

ICE Cage on kehittynyt tapahtumana selvästi, ja tuotannollisesti kyseessä on jo erittäin suuri suomalainen kamppailutapahtuma. Potentiaalia on paljon, mutta juuri seuraavien askelten pitäisi olla ammattimaisuuden hiomista: parempi matchmaking, selkeämmät pressit, tarkempi tapahtuman aikainen organisointi sekä kaikkien ottelijoiden ja taustahenkilöiden tasapuolinen kohtelu.

Tapahtuman ei tarvitse olla täydellinen, mutta mitä suuremmaksi ICE Cage kasvaa, sitä enemmän myös pieniin yksityiskohtiin pitäisi kiinnittää huomiota. Suurissa tapahtumissa ammattimaisuus näkyy juuri siinä, että myös asiat, joita yleisö ei välttämättä edes huomaa, on suunniteltu etukäteen.