Crest eli Mikko Blom järjesti lauantaina 25.4.2026 kamppailutapahtuman, joka poikkesi monella tapaa totutusta. Kyseessä ei ollut mittakaavaltaan suurin tapahtuma, eikä se tavoitellut samanlaista näkyvyyttä kuin monet muut alan tuotannot. Myöskään suuria, brändillisesti tunnettuja nimiä – kuten Theo Kolehmainen – ei nähty ottelukortilla.
Mukana oli kuitenkin Mika Ilmen ja hänen promootionsa IFC. Yhteys ei ole yllättävä, sillä Blom valmensi Ilmeniä tämän edellisessä nyrkkeilyottelussa Aki Mannista vastaan.
Siinä missä moni tapahtuma rakentuu näkyvyyden ja nimien varaan, tämän illan vahvuus oli ottelijoissa ja matchmakingissa. Blom tuntee lajinsa ja tämän hetken tekijät, mikä näkyi tasaisina ja hyvin rakennettuina ottelupareina. Illan aikana nähtiin viihdyttäviä kamppailuja, eikä otteluita tarvinnut keskeyttää turhaan tuomareiden toimesta – juuri siksi, että vastustajat olivat keskenään tasaväkisiä.
Tällainen lähestymistapa palvelee kaikkia: ottelijat saavat arvokasta kehäkokemusta, ja yleisö nauttii laadukkaista ja tasaisista otteluista. Tästä mallista voisi moni muukin tapahtumajärjestäjä ottaa oppia.
Tapahtuma toimi myös selkeästi alustana Crestin omille ottelijoille. Käytännössä asetelma oli “Crest vastaan muut”, mikä tarjosi Blomin valmennettaville hyvän mahdollisuuden näkyvyyteen ja kehitykseen.
Illan aikana nähtiin yhteensä 12 ottelua, ja parhaaksi ottelijaksi valittu sai Mika Ilmenilta sopimuksen seuraavaan IFC-iltaan – konkreettinen palkinto onnistuneesta suorituksesta.
Leon Phetsanghat (Crest) vs. Leo Räty (Tampereen Kamppailuakatemia)
Ottelu käytiin amatöörisäännöin -55 kg sarjassa. Vasta 15-vuotias Leon Phetsanghat lähti ennakkoluulottomasti haastamaan kokeneempaa vastustajaa, junioreiden Euroopan mestaria Leo Rätyä.
Phetsanghat ei kuitenkaan ole mikään “tavallinen” 15-vuotias. Hänen taustansa on vahvasti thainyrkkeilyssä, mikä näkyy tekemisen varmuutena ja kypsyytenä. Tämä voi toki osittain selittyä sillä, että hänen vanhempansa ovat molemmat tunnettuja ja arvostettuja ottelijoita, joten lajiympäristö on ollut läsnä pienestä asti.
Toisaalta Tampereen Kamppailuakatemia on tunnettu erinomaisesta juniorityöstään – ja se näkyi myös tässä ottelussa.
Räty hallitsi kahta ensimmäistä erää selvästi. Hän käytti liikettään fiksusti, neutraloi pidemmän Phetsanghatin ulottuvuuden ja sitoi lähietäisyydellä tehokkaasti, estäen vastustajaa pääsemästä omiin vahvuuksiinsa.
Kolmannessa erässä ottelun suunta kuitenkin muuttui. Phetsanghat nosti tempoa, painosti aktiivisemmin ja onnistui rikkomaan Rädyn rytmiä. Viimeinen erä kääntyi monen silmään Phetsanghatille, mutta tuomareiden pisteissä se ei riittänyt voittoon asti.
Ottelu tarjosi hyvän näytön molempien tasosta – ja on hyvin todennäköistä, että näistä nimistä kuullaan vielä tulevaisuudessa lisää.
Benjamin Schaper (Crest) vs. Daniel Tuppurainen (Tampereen Kamppailuakatemia)
Samojen valmentajien välinen kamppailu jatkui myös seuraavassa ottelussa, kun Benjamin Schaper kohtasi Daniel Tuppurainenen. Ottelu käytiin amatöörisäännöin, ja vaikka kumpikaan ei ole vielä laajasti tunnettu nimi, molemmilta löytyy taustaa ja kokemusta pidemmältä ajalta.
Ottelu oli vauhdikas ja viihdyttävä alusta loppuun. Tilanteet elivät erästä toiseen, ja molemmat ottelijat lähtivät rohkeasti vaihtamaan lyöntejä ristiin – välillä jopa oman suojauksen kustannuksella. Tempo pysyi korkeana, ja ottelu tarjosi yleisölle jatkuvaa toimintaa.
Toisessa erässä nähtiin ottelun käännekohta. Tuppurainen sai vahvan lyöntisarjan perille, jonka seurauksena Schaper vetäytyi tiukkaan suojaukseen ja kääntyi osittain pois vastustajasta. Tässä kohtaa tuomari joutui laskemaan hänelle luvun. Amatöörisäännöissä luvunlasku ei automaattisesti tarkoita pistevähennystä, vaan sen tarkoitus on ensisijaisesti suojella ottelijaa. Tässä tilanteessa ratkaisu oli perusteltu, sillä selän kääntäminen vastustajalle on selkeä merkki puolustuskyvyn hetkellisestä pettämisestä, vaikka kädet olisivatkin suojana.
Ottelu pysyi tästä huolimatta tasaisena ja tapahtumarikkaana loppuun asti. Lopulta tämän näyttävän ja vaiherikkaan kamppailun voittajaksi julistettiin Tuppurainen.
Rasmus Haukkavuori (Thai-Kickboxing Club Kouvola) vs. Pyry Nittynen (Combat Academy of Finland)
Kolmas amatööriottelu käytiin kahden nuoren mutta jo varsin kokeneen ottelijan välillä, kun Rasmus Haukkavuori kohtasi Pyry Nittysen. Ottelussa nähtiin selkeä tyylien kontrasti, mikä teki siitä mielenkiintoisen seurattavan.
Haukkavuoren tekeminen painottui vahvasti kovaan lyöntipeliin ja suoraviivaiseen paineistamiseen, kun taas Nittynen edusti perinteisempää, teknisempää thainyrkkeilytyyliä. Ottelu oli tasainen ja viihdyttävä kokonaisuus alusta loppuun.
Käsikirjoitus toistui läpi ottelun: Nittynen sai ajoittain näyttäviä ja kovia lyöntikombinaatioita perille, mutta niiden jälkeen hänen tekemisensä hetkellisesti rauhoittui. Tämän myötä Haukkavuori pääsi paineistamaan ja jahtaamaan aktiivisesti. Ongelmaksi muodostui kuitenkin liiallinen kiire – Haukkavuori ajoi tilanteisiin turhan innokkaasti ilman riittävää etäisyydenhallintaa.
Tämä johti usein lähivääntötilanteisiin, joissa kumpikaan ei saanut kunnolla rakennettua omaa hyökkäystään. Nittynen onnistui näissä tilanteissa rikkomaan rytmiä tehokkaasti kääntämällä asentoa ja sitomalla tilanteet sellaisiksi, ettei selkeitä osumia syntynyt.
Ottelu ei ollut yksipuolinen, vaan molemmilla oli omat hetkensä ja mahdollisuutensa voittoon. Lopulta tasainen kamppailu kääntyi niukasti Pyry Nittysen hyväksi.
Otto Talsti (Crest) vs. Hannes Hartikainen (Lahti Thaiboxing Club)
Neljännessä ottelussa kohtasivat kaksi kokenutta ottelijaa, kun Otto Talsti astui vastaan Hannes Hartikainen. Kumpikaan ei kuulu aivan Suomen kärkinimiin, mutta juuri siksi ottelupari oli illan kokonaisuuteen erittäin onnistunut ja tasapainoinen.
Ottelijoilla oli myös historiaa keskenään, ja edellinen kohtaaminen oli päättynyt Hartikaisen voittoon. Nyt haettiin siis revanssia. Ottelu käytiin amatöörisäännöin, ja käytössä olivat normaalit varusteet kuten nyrkkeilyhanskat, mutta amatööriotteluista tutut suojat rajoittuivat käytännössä kyynärsuojiin.
Tällä kertaa Hartikaisen tekeminen ei ollut aivan sitä terävintä versiota, johon häneltä on totuttu, vaikka osumia tulikin perille. Talsti puolestaan onnistui rikkomaan rytmiä ja pitämään painetta yllä läpi ottelun. Hän pakotti Hartikaisen reagoimaan ja tyytymään pitkälti vastaiskuihin oman aktiivisen tekemisen sijaan.
Ottelu oli viihdyttävä ja rehti kamppailu, jossa molemmat antoivat kaikkensa loppuun asti. Tällä kertaa voitto meni kuitenkin selkeästi Otto Talstille, joka pystyi kontrolloimaan ottelun kulkua paremmin.
Benjamin Iamruang (Muay Tribe) vs. Sauli Spinkkilä (Tampereen Kamppailuakatemia)
Viides amatööriottelu käytiin kokeneemman Sauli Spinkkilän ja nuoremman tulokkaan Benjamin Iamruangin välillä. Molemmat ovat kolkutelleet Suomen kärkeä omissa sarjoissaan – Iamruang junioreissa ja Spinkkilä aikuisten puolella esimerkiksi SM-kisojen perusteella.
Iamruang on erittäin tekninen thainyrkkeilijä, vaikka kokemusta ei vielä ole yhtä paljon kuin Spinkkilällä. Ottelussa tämä ei kuitenkaan näkynyt epävarmuutena, vaan molemmat lähtivät rohkeasti haastamaan toisiaan heti alusta asti.
Ensimmäinen erä oli tasainen, ja kumpikin sai omia tekniikoitaan hyvin perille. Erän loppupuolella nähtiin kuitenkin ottelun käännekohta: Iamruang päätti onnistuneen kombinaation näyttävään hyppypolveen, joka osui suoraan Spinkkilän suuhun. Tilanteen seurauksena verta tuli runsaasti, ja tuomari keskeytti ottelun tarkistaakseen Spinkkilän kunnon lääkärin kanssa. Onneksi ottelua pystyttiin jatkamaan täydet erät.
Iskun jälkeen Spinkkilän tekeminen muuttui varovaisemmaksi, mikä antoi Iamruangille enemmän tilaa ja vapautta rakentaa omaa hyökkäystään ilman jatkuvaa vastapainetta. Ottelu pysyi viihdyttävänä loppuun asti, mutta kokonaisuudessaan Benjamin Iamruang vei voiton selkeästi.
Spinkkilälle kuitenkin tunnustus sitkeydestä – hän jatkoi ottelua vahvasti tilanteesta huolimatta ja tarjosi yleisölle hyvän kamppailun.
Joni Lehtosaari (Crest) vs. Valtteri Pietikäinen (Chitalada)
Illan kuudennessa ja viimeisessä amatööriottelussa kohtasivat Joni Lehtosaari ja kokeneen ottelijan, Suomen mestarin Valtteri Pietikäisen.
Ennakkosuosikin asemaa pidettiin selkeästi Pietikäisellä hänen kokemuksensa ja teknisen osaamisensa vuoksi. Ottelu kuitenkin eteni yllättävään suuntaan, eikä Pietikäinen tällä kertaa pystynyt täysin löytämään parasta tekemistään.
Lehtosaari sen sijaan otteli erittäin vahvasti ja määrätietoisesti. Hänen tyyliinsä ei ole perinteistä thainyrkkeilyä, vaan tekeminen muistutti enemmän vapaaottelun tai Hollantilaisen potkunyrkkeilyn tapaa otella. Tämä toi Pietikäiselle jatkuvaa painetta ja rikkoi hänen omaa rytmiään.
Ensimmäisessä erässä Lehtosaari onnistui myös iskemään Pietikäistä niin, että tämä kävi kanveesissa, josta hänelle laskettiin lukua. Pietikäinen nousi tilanteesta hienosti takaisin otteluun ja selvitti erän loppuun asti, mutta ote ottelusta oli jo siirtymässä Lehtosaarelle.
Jokaisessa erässä sama kaava toistui: Lehtosaari osui kovilla lyönneillä ja matalilla potkuilla, kun taas Pietikäinen ei päässyt rakentamaan omaa tuttua teknistä tekemistään samalla tavalla kuin yleensä.
Lopulta ottelu eteni selkeästi Joni Lehtosaarin hallinnassa ja hän vei voiton ansaitusti vahvan ja aktiivisen esityksen jälkeen. Pietikäiselle jäi tästä huolimatta kunnioitettava suoritus kovaa painetta vastaan, vaikka illan asetelma kääntyikin hänen kannaltaan epäsuotuivaksi.
Casper Salenius (Crest) vs. Aapo Akkanen (Hööki Combat Sports)
Illan ensimmäisessä ammattilaisottelussa kohtasivat Casper Salenius ja 17-vuotias Aapo Akkanen. Salenius on teknisesti erittäin taitava ja räjähtävä ottelija, ja paperilla hänellä oli selvä etu kokemuksen sekä osaamisen osalta.
Ottelu kuitenkin osoitti jälleen, ettei tekninen etumatka yksin ratkaise kamppailua. Akkanen lähti heti alusta asti erittäin aktiivisesti liikkeelle, rikkoen Saleniuksen rytmiä kovilla lyönneillä ja potkuilla. Tämä esti Saleniusta rakentamasta omaa tekemistään ja pakotti hänet jatkuvasti reagoimaan.
Salenius sai ajoittain omat tekniikkansa perille ja näytti selvästi taitotasonsa, mutta Aapo Akkanen vastasi niihin välittömästi eikä hätkähtänyt tilanteista, vaikka vastassa oli kokeneempi ja teknisempi ottelija.
Viimeisessä erässä ottelun tempo alkoi laskea molempien väsyessä. Tässä tärkeä huomio on se, että ammattilaistasolla kunnon ei tulisi loppua kesken, sillä silloin ottelun laatu ja selkeys kärsii. Tässä ottelussa onneksi kävi niin, että molempien ottelijoiden kunto alkoi hiipua samaan aikaan, eikä se päässyt vaikuttamaan ratkaisevasti lopputulokseen tai vääristämään ottelun kuvaa yhden osapuolen eduksi.
Ottelu pysyi tästä huolimatta tasaisena ja viihdyttävänä loppuun asti. Lopulta voitto kirjattiin Aapo Akkanenlle hänen aktiivisemman ja rytmiä rikkoneen tekemisensä ansiosta. Akkanen osoitti olevansa nimi, jota kannattaa seurata tarkasti myös jatkossa.
Burhan Sheikh (Crest) vs. Morteza Ibrahimi (Muay Tribe)
Toisessa pro-ottelussa kohtasivat Burhan Sheikh ja Morteza Ibrahimi. Molemmat ovat kokeneita amatööritason ottelijoita ja teknisesti taitavia, mikä näkyi ottelun vahvana clinch-painotteisuutena.
Ensimmäisessä erässä Sheikh sai etäisyydeltä omaa tekemistään läpi potkuilla ja lyönneillä, mutta tilanteiden jälkeen ottelu ajautui lähes aina lähivääntöön, jossa Ibrahimi pääsi selvästi hallitsemaan. Clinchissä Ibrahimi oli aktiivisempi ja tehokkaampi, erityisesti polvitekniikoissa, kun taas Sheikh ei pystynyt vastaamaan tai kääntämään tilanteita edukseen.
Sama kuvio toistui läpi ottelun: Sheikh ei onnistunut pitämään etäisyyttä eikä myöskään saanut mitään merkittävää aikaan lähikamppailussa, jossa Ibrahimi vei jokaisen tilanteen selvästi.
Ottelun edetessä kokonaiskuva pysyi selkeänä, eikä voittajasta jäänyt epäselvyyttä. Morteza Ibrahimi otti ansaitun voiton vahvan ja johdonmukaisen lähityöskentelynsä ansiosta.
Mirjam Hänninen (Crest) vs. Elliina Paju (Lahti Thaiboxing Club)
Illan kolmas ottelu, pääkortin avaus ja samalla tapahtuman ainoa naisten välinen kamppailu, käytiin Mirjam Hänninsen ja Elliina Pajun välillä -67 kg sarjassa. Paju ei ole tottunut ottelemaan tässä painoluokassa, sillä hänen normaali sarjansa on -60 kg, mikä näkyi selvästi ottelijoiden kokoerossa.
Tästä huolimatta ottelu oli viihdyttävä ja sisälsi useita suoria vaihtotilanteita. Hänninen hallitsi kokonaisuutta vahvalla perusottelulla: suorat lyönnit ja matalat potkut pakottivat Pajun jatkuvasti puolustuskannalle.
Elliina Paju vaikutti ajoittain hieman jännittyneeltä eikä pystynyt täysin jatkamaan tilanteista, joissa sai selkeitä osumia aikaan. Tämä söi mahdollisuuksia kääntää ottelun momentumia.
Hänninen puolestaan on pitkään ollut tasaisen vahva tekijä ja hänellä on vakuuttava vuosi takana – Suomen mestaruudet sekä thainyrkkeilyssä että potkunyrkkeilyssä kertovat monipuolisesta osaamisesta ja hyvästä kilpailukunnosta.
Paju on kokenut ottelija, mutta hänen tekemisensä on ajoittain epätasaista: parhaimmillaan hän on pystynyt voittamaan erittäin kovia ja kokeneita vastustajia, mutta välillä tulokset ovat jääneet selvästi heikommiksi.
Tässä ottelussa kokonaisuus oli kuitenkin selkeä. Mirjam Hänninen vei kaikki erät nimiinsä vahvalla ja johdonmukaisella perustekemisellä ja otti ansaitun voiton.
Jatkossa mielenkiinto kohdistuu siihen, kuinka pitkälle Hännisen tasainen kehitys riittää ja pystyykö Paju löytämään otteluunsa lisää jatkuvuutta ja varmuutta. Molemmat ovat nimiä, joita kannattaa seurata.
Viljami Linna (Kobra Kai Kemi) vs. Veeti Liimatainen (TMT)
Toisessa ammattilaisottelussa kohtasivat Viljami Linna ja Veeti Liimatainen. Linna on monipuolinen ottelija, jolla on Suomen mestaruus vapaaottelusta ja thainyrkkeilyn SM-hopea, kun taas Liimatainen kuuluu Suomen kärkinimiin ja on viime vuoden SM-1 sekä yksi kokeneimmista aktiivisista thainyrkkeilijöistä.
Ottelu oli illan ehdottomasti laadukkaimpia, ja se tarjosi jatkuvia teknisiä vaihtoja sekä kovia iskujen sarjoja. Molemmat osoittivat hyvää kamppailusilmää ja kykyä lukea tilanteita, mikä teki ottelusta viihdyttävän alusta loppuun.
Kokonaisuutena Veeti Liimatainen oli kuitenkin askeleen edellä monipuolisemman tekemisen ja paremman ottelunhallinnan ansiosta. Hän pystyi kontrolloimaan rytmiä ja valitsemaan osumapaikat hieman tarkemmin ratkaisevissa hetkissä.
Liimatainen vei ottelun itselleen ja palkittiin myös illan parhaana ottelijana. Palkinnon jakoi Mika Ilmen, joka on IFC -organisaation omistaja ja kasvot. Samalla Liimatainen sai sopimuksen seuraavaan IFC-iltaan, mikä oli ansaittu tunnustus vahvasta ja tasaisesta esityksestä.
Andero Birnbaum (Nummela Thaiboxing) vs. Eero Aaltonen (Vaasa Muay Thai)
Tapahtuman toiseksi viimeisessä ottelussa kohtasivat kaksi nuorta Suomen kärkinimeä, kun Andero Birnbaum sai vastaansa Eero Aaltosen. Ottelu oli odotetusti erittäin tasainen, eikä ulkopuolisen silmin nähty selvää eroa ottelijoiden välillä.
Aaltonen onnistui saamaan hieman enemmän selkeitä ja painavampia osumia, kun taas Birnbaum teki enemmän suoritteita ja piti aktiivisuutta yllä, mutta tekemisestä puuttui ajoittain viimeinen teho ja läpivienti.
Andero Birnbaum on kaksikosta kokeneempi ja teknisesti hieman valmiimpi ottelija. Hänellä on taustallaan useita matseja, kolme Suomen mestaruutta sekä edustus Nuorten MM-kisoissa. Tästä huolimatta hänen tekemisensä on edelleen ajoittain epätasaista, mikä näkyy otteluiden rytminvaihtelussa ja hetkittäisissä notkahduksissa.
Eero Aaltonen puolestaan on erittäin tekninen ja monipuolinen ottelija, vaikka paperilla Birnbaum saattaa vaikuttaa kokeneemmalta. Aaltosen tyyli on vaihteleva ja yllätyksellinen, ja hänen tekniikoissaan on selkeää vaaran tuntua erityisesti fyysisen vahvuuden ansiosta.
Ottelu pysyi koko ajan äärimmäisen tasaisena, ja ratkaisu meni lopulta hajaäänillä Birnbaumin kulmaan. Molemmat osoittivat kuuluvansa Suomen kärkipäähän, ja heitä kannattaa ehdottomasti seurata myös jatkossa.
Imran Mohammedi (Crest) vs. Hugo Huhtaniska (Kobra Kai Kemi)
Illan pääottelussa kohtasivat tämän vuoden thainyrkkeilyn Suomen mestari Imran Mohammedi ja nouseva lupaus Hugo Huhtaniska. Molemmat ovat nuoria, taitavia ja on jo vakiinnuttaneet paikkansa suomalaisessa thainyrkkeilyskenessä.
Mohammedi oli paperilla kokeneempi ja kokonaisvaltaisempi ottelija, mutta Huhtaniska on noussut viime vuosina nopeasti esiin, tunnettu erityisesti vaarallisesta pääpotkustaan ja kyvystään päättää otteluita räjähtävillä osumilla.
Ottelun alku oli Huhtaniskan hallinnassa. Hän sai useita pääpotkuja perille Mohammedin päähän, ja osumien jälkeen Mohammedi vaikutti hetkellisesti pökerryksissä. Huhtaniska ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään tätä etua riittävän aggressiivisesti eikä jatkanut tilanteita loppuun asti, mikä jätti oven auki vastustajalle.
Alun jälkeen ottelun kuva muuttui selvästi. Imran Mohammedi alkoi hallita ottelua monipuolisemmin – liike, etäisyys ja perustekeminen kääntyivät hänen edukseen. Samalla Huhtaniskan onnistuneet osumat harvenivat, eikä samaa uhkaa enää syntynyt kuin ottelun alussa.
Loppueriä kohden Mohammedi otti kontrollin yhä selvemmin ja vei ottelua kaikilla osa-alueilla, vaikka Huhtaniska onnistui ajoittain yksittäisissä osumissa pysymään mukana.
Lopputuloksena selkeä voitto Mohammedille. Ottelu näytti molempien potentiaalin: Huhtaniskan vaaralliset yksittäiset ratkaisut ja Mohammedin kyvyn kääntää ottelu hallinnaksi vaikean alun jälkeen.
Näistä kahdesta nimestä tullaan vielä kuulemaan.